Seuraavat esimerkit kuvaavat kahta erilaista tilannetta, joissa ajattelun jatkuvuus ja kokonaisvastuu olivat ratkaisevia.
Vanhan rantasaunan peruskorjaus
Kyseessä oli vanha rantasauna poikkeuksellisen hienolla paikalla. Rakennus oli tullut käyttöikänsä päähän, eikä sitä voinut enää käyttää sellaisenaan. Uuden rakentaminen ei ollut mahdollista, mutta purkaminenkaan ei ollut vaihtoehto. Paikka oli liian hyvä, ja rakennus liian sidoksissa siihen.
Lähtötilanteessa oli olemassa rakennus ja tarve, mutta ei valmista ajatusta siitä, mitä siitä voisi tulla. Ei suunnitelmia, ei toteutusmallia. Työ alkoi kokonaisuuden hahmottamisella ja karkean 3D-kuvan tekemisellä. Sen jälkeen vastuu jäi minulle. Ratkaisut käytiin asiakkaan kanssa läpi vaihe vaiheelta, mutta ajattelu pysyi yhtenäisenä alusta loppuun.
Rakennuksen muoto säilytettiin, mutta kaikki muu suunniteltiin uudelleen. Tiloihin haettiin rauhaa ja käytännöllisyyttä. Pukuhuone, pesutila ja sauna hiottiin palvelemaan käyttöä ilman ylimääräistä näyttämistä.
Suunnittelun aikana asiakas esitti toiveen käyttää rakennuksen vierestä kaadettua puuta jossain osassa kokonaisuutta. Puu oli istutettu aikanaan asiakkaan isoisän toimesta hänen äitinsä syntymän aikaan. Asiakas oli kaatanut sen itse ja sahauttanut lankut kuivumaan. Puuta ei haluttu käyttää koristeena, vaan osana rakennusta.
Lankuista tehtiin saunan lauteet. Ne määrittelivät koko tilan mittakaavan ja tunnelman. Ratkaisu sitoi rakennuksen paikkaan tavalla, jota ei olisi voinut suunnitella etukäteen.
Rakennus oli ollut asiakkaalle merkityksellinen jo ennen korjausta, mutta käyttökelvoton. Työn myötä siitä tuli jälleen paikka, johon voi mennä ilman selittelyä ja olla rauhassa.
Omakotitalo maisemassa, johon oli jo juurruttu
Perhe oli hankkinut tontin hyvissä ajoin paikasta, johon he olivat jo ehtineet asettua. Maalaismaisema ja järvinäkymä loivat vahvan lähtökohdan ajatukselle omasta kodista. Kun rakentamista alettiin konkreettisesti pohtia, ensimmäiset luonnokset eivät vastanneet odotuksia. Ne olivat toteuttamiskelpoisia, mutta eivät tuntuneet omilta.
Tilanne vaati pysähtymistä. Tavoitteena ei ollut tehdä budjettiversiota haaveesta, mutta budjetti oli silti todellinen reunaehto. Työ alkoi sen ymmärtämisestä, mitä asioita ei haluta menettää ja missä kohtaa voi tehdä toisenlaisia ratkaisuja. Tämä johti ajattelutapaan, jossa talous toimi rakenteena ja sisältö syntyi sen sisällä.
Asiakkailla oli useita toiveita, jotka eivät mahtuneet tavanomaisiin ratkaisuihin. Tehtäväni oli löytää niille toteutustapa niin, että ne pysyivät hallittavina myös kustannusten kannalta. Työ eteni vuoropuhelussa, jossa luovia ideoita kehitettiin ensin vapaasti ja rajattiin sen jälkeen tarkoituksenmukaisiksi.
Rakentaminen tehtiin osin yhdessä asiakkaiden kanssa. Yhteydenpito oli päivittäistä ja tekeminen avointa. Aamu- ja iltapäiväkahvit rytmittivät päiviä ja pitivät kokonaisuuden kasassa. Työ ei perustunut valmiisiin malleihin, vaan siihen, että ratkaisuja voitiin tehdä oikeassa järjestyksessä ja oikeaan aikaan.
Tuloksena syntyi koti, joka ei ole kompromissi haaveiden ja realiteettien välillä. Rakennus asettui luontevasti paikkaansa ja vastaa niitä odotuksia, joiden vuoksi tontti alun perin hankittiin.
